Yhteenveto 2012 Comailusta.

Vaappu vedossa

Tässä viimein lyhyt raportti tämänvuotisesta kalamatkasta:

Kalastusajankohta oli tänä vuonna normaalista poiketen kesäkuun puolella, viikkoa aikasemmin kuin 2011.  Männätalvi oli ollut todella luminen ja viileähkö alkukesän ansiosta lunta oli vielä melkoisesti vuoren rinteillä. Sulamisvesistä johtuen vesi oli ajankohtaan nähden selkeästi normaalia kylmempää (9-12 C) ja pysyi suhteellisen korkealla koko viikon ajan. 

Lumiset vuoret

Tyypillistä "sulkuporttitulvaa" ei tällä kertaa osunut kohdalle. Noin viikkoa aikaisemmin oli juoksutus ollut kuitenkin lähes kevättulvien tasolla.

Matkassa oli tällä kertaa ainoastaan neljä lohipummia: Kaitsu, Pekka, Jalle ja allekirjoittanut. Kalastuspäiviä oli viisi ja pooleja riittävästi, joten kämpillä ei tarvinnut tälläkään kertaa makailla turhan panttina.

Poolit:
26.6. Vold/Music Box 
27.6. Rodum/Music Box 
28.6. Vold/Music Box 
29.6. Rodum/Music Box 
30.6. Vold/Vold

Odotukset olivat suuret, olihan vesi todella korkealla, eikä  tällä kertaa ollut edes pelkoa uintilämpöisestä vedestä. Siitäkin huolimatta ensimmäiset kaksi päivää vedettiin tyhjää, jonka jälkeen Kaitsu ja Pekka avasivat pelin soutamalla komean 8,2 kalan Musarista. Ottipaikkana perinteinen "alaränni" ja onnistunut haaviminen tapahtui kymmenisen metriä Rodumin rajan yläpuolelta, Björan puoleiselta rannalta. Kaitsu vavoissa ja Pekka airoissa.

Kaitsu ja 8,2.

Seuraavat kaksi päivää meni taas soututekniikoita hioessa, muutamaa varovaista tärppiä lukuunottamatta. 

Vasta lauantaina, viimeisenä kalastuspäivänä alkoi taas tapahtumaan.
Nihkeän kahden päivän johdosta viimeisen vuoron avaus puoliltaöin jäi väliin ja aloitimme Voldissa urakoinnin aamukahdeksalta. Ensimmäisellä laskulla tärähti keskivapaan "kiskan rännistä" todella iso kala - Pekan väsyteltyä kalaa veneessä viitisen minuutin verran, siirryimme kioskin puoleiselle rantapenkereelle jossa väsytys jatkui rannalta käsin. Kalan näyttäytyessä rannan viereisessä peilissä havaitsin, että kyseessä oli selkeästi isoin Namsenilla näkemäni lohi! (veteen punnittuna n. 15kg.)
Kalassa oli vielä melkoisesti virtaa joten totesimme parhaaksi hypätä takaisin veneeseen. Päästyämme rannasta irti ja laskeuduttuamme muutaman kymmenen metriä alavirtaan, pulpahti vaappu kalan poskesta yllättäen pinnalle... IRTI.
Jälkeenpäin kuvioita kelatessamme totesimme, että väsytys meni siimankulmia ja jarrun säätöjä myöden ihan oppikirjan mukaisesti. (Sh)It happens.

Lauantain kalastus jatkui Pekan kanssa osin apeissa ja osin odottavissa tunnelmissa. Iltapäivästä kiskan ränni heräsikin taas henkiin ja aika tarkkaan aamuisesta paikasta narahti taas keskivapa mutkalle. Ehkä edellisestä karkuutuksesta viisastuneena suuntasimme veneen heti alavirtaan, jossa sekä veden virtaus että rannan muoto palvelivat paremmin harrastusta. Lopputulemana rantaan uitettiin 5,9 kiloinen kirkas antlanninmatkaaja. Pekka airoissa, allekirjoittanut vavoissa.

Tero ja 5,9

Lopulta Voldi antoi vielä illan viimeisillä vedoilla koko reissun ainoan (puolitoistakiloisen) titin, tällä kertaa Jallen ollessa vapamiehenä.

Pekka osoittautui tänä vuonna ylivertaiseksi soutukuninkaaksi kahdella soutukalalla ja Kaitsu kruunattiin ansaitusti lohikingiksi 8,2 kg:n lohella. Jalle putsasi pöydän edellisellä kerralla, mutta tällä kertaa  kohdalle ei osunut ainuttakaan pinssikokoluokan (+3kg) kalaa.

Kokonaisuudessaan tämänkertaista reissua voisi luonnehtia "trophy reissuksi", kun normaalia korkeamman ja kylmemmän veden johdosta titit loistivat viimeistä laskua lukuunottamatta poissaolollaan. Kun tämän lisäksi Namsenin Lohipörssiin kirjattiin viikkomme aikana useita isoja kaloja, oli odotukset (ja kokemukset) aina vavan kärjen liikahtaessa kertaluokkaa isommat kuin aikaisemmin.

Tyhjän soutaminen on luonnollisesti puuduttavampaa kuin perinteinen "neljä tittiä päivässä" -tahti ja tällä kertaa jouduimmekin ensimmäistä kertaa Coma-matkojen historiassa tankkaamaan tarvittavat proteiinit kahtena päivänä paikallisen SPAR:n lihatiskiltä.

Toisaalta pelkkä tietoisuus siitä, että mahdollisuudet siihen ISOon ovat kertaluokkaa suuremmat kuin "tittiaikaan" auttaa jaksamaan. 

Säät olivat tällä kertaa tasaisen epävakaiset ja ilma pysyi koko viikon suhteellisen viileänä. Veneet ja koneet pelasivat hyvin ja Granden uusin majoitus "Gula huset" palveli tarpeitamme erinomaisesti. Neljällä hengellä logistiikka toimi mainiosti myös yhdellä autolla.

Neljä henkeä ja kaksi poolia / päivä oli myös yllättävän toimiva yhtälö. Kalaan pääsi aina kun halusi, eikä kenelläkään tuntunut olevan isompaa stressiä soutamattomista vuoroista.Viimeisenä päivänä tuli kokeiltua myös yksinsoutua kahdella vavalla ja vuotavalla veneellä. Jatkuvaa äyskäröintiä lukuunottamatta homma toimi yksinkin ihan hyvin.

Kaikenkaikkiaan reissu oli taattua Coma laatua ja ainakin omalta kohdaltani ensi vuoden reissua onkin jo varovaisesti aloitettava myymään vaimolle...

Näihin kuviin...

Tero